perjantai 11. elokuuta 2017

Häiden läpikäynti: Alkuilta





Juhlapaikalle saapuessamme vieraat ottivat meidät rannan puolella vastaan ja nostimme terassilla maljat.

Maljannoston jälkeen menimme suoraan sisälle, ehkä vähän perinteistäkin poiketen
emme siis ottaneet onnittelujonoa ollenkaan. Ajatuksena se olisi ollut ihan kiva,
mutta käytännössä siitä tulee helposti vain liian jäykkä fiilis ja sitä emme juhliimme toivoneet.




Sisällä seremoniamestari kertoi ohjelmasta ja muista tärkeistä seikoista.

Lisäksi vähän jumppailtiin, sillä seremoniamestarimme oli samalla myös taikuri
ja juhlaväki pääsi testaamaan muutamaa juttua omissa pöydissään.




Ensimmäinen varsinainen ohjelma oli kuitenkin syöminen
 - ja niin sitä vain jännittävästä päivästä huolimatta ruoka maistui!

Heti omat lautaset tyhjennettyämme aloimme Samin kanssa kiertelemään vieraiden luona.

Emme olleet mitenkään ajatelleet tätä kiertelyä etukäteen, siinä hetkessä tuli vain sellainen
että haluaa jutella kaikkien kanssa.  




Ja se olikin hyvä veto - meidän liikkuminen vapautti samalla entistä enemmän myös vieraita.

Iloinen puheensorina peitti koko salin ja muutkin intoutuivat
liikkumaan ympäri juhlapaikkaa omaa ruokavuoroaan odotellessa.




Ruokailun puolivälissä seremoniamestari kutsui kaikki taas kasaan
ja oli ensimmäisen ohjelmanumeron aika:

Appiukkojen taisto! 

Samin isä & minun isäpuoleni asettuivat selät vastakkain
ja saivat vastailla kinkkisiin kysymyksiin, mm. 

Kumpi nyppii punkit koiran turkista? (Mia-Sofia)
Kumpi on sairaana kipeämpi? (Sami)
Kumpi teki aloitteen? (Mia-Sofia)




Olimme Samin kanssa tuomareina ja kerroimme lopuksi oikeat vastaukset,
joskin vahingossa möläytin siinä jo vähän etukäteen että tasapelihän se oli :D

Visailun jälkeen jatkettiin muutamalla puheella, joissa ääneen pääsivät äitini, Samin isä, bestman ja Samin ystävä.

Kaikilla oli aivan mahtavia puheita - itkettiin ja naurettiin vuorotellen. Lopulta Samikin nousi seisomaan ja
kyllä oli taas nenäliinalle tarvetta, jo ennenkuin sulhanen ehti edes sanoa mitään...





Puheiden jälkeen suunnattiin taas hetkeksi terassin puolelle seurustelemaan
ja nauttimaan siitä yhdestä tämän kesän harvinaisesta lämpimästä päivästä.





Samalla ihmiset painoivat sormenjälkensä vieraskirjaan,
katselivat esille laitettuja kuvia ja palauttelivat "Terveiset hääparille"-lappuja.

Ruokailu huipentui lopulta kakunleikkuuseen, jossa heitimme polkaisun sijaan yläfemmat toisillemme.




Kakkukahvien aikaan aukeni myös karkkibuffet, joka olikin suuri hitti
ja lähes kaikki 12 kg karkkia hävisi illan aikana parempiin suihin.




Tässävaiheessa juhlat olivatkin jo ehtineet suurinpiirtein puoliväliin
- ensi postauksessa kerron teille vielä mitä illan ohjelmaan kuului :)

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Potretit


Tarkoituksena oli jatkaa häiden läpikäynnillä, mutta potrettikuvat saapuivat ja pakkohan nämä oli jo päästä jakamaan! 

Ihan alkuperäinen suunnitelmanihan oli esitellä näitä vasta kiitoskorttien lähettämisen jälkeen,
mutta niin ne ajatukset vaan näköjään muuttuu. 

Tässä nyt siis joitakin meidän suosikkeja, alussa muutama first look -otos
ja kaikki kunnia kuvista kuuluu ihan huikealle Timo Soaseppille.
























Ensi kerralla lupaan kertoa lisää siitä itse hääpäivästä!


keskiviikko 2. elokuuta 2017

Häiden läpikäynti: Vihkiminen


Kirkkoa kohti ajellessamme jännitti, mutta kaikista pahin hetki oli odottaa suljettujen ovien takana ne viimeiset minuutit ennen vihkitilaisuuden alkua. Koitin katsella kaunista järvimaisemaa ja nautiskella kesän lämmöstä, suntion laskiessa montako minuuttia vielä ennenkuin ovet avataan. "3 minuuttia... 2 minuuttia... 1 minuutti... Kello olisi nyt puoli, voitte mennä".




Ovet avattiin ja Samin kaverit alkoivat soittaa akustisilla kitaroilla "River flows in you" -kappaletta.
 Heti ensimmäisenä oven jälkeen oli vastassa muutama porras ja niistä kunnialla selvittyäni
katselin lähinnä vieraita, sillä tiesin että Samia katsoessani alkaisin ihan varmasti itkemään.

Vieraatkin kyynelehtivät, mutta jotenkin sitä sai pidettyä itsensä kasassa
kunnes tulin Samin kohdalle ja siinä sitä sitten nyyhkittiin molemmat.




Pappi puhui todella kauniisti ja kirkossa ollessa jännitys alkoi jo pikkuhiljaa hellittämään.
Saatiin Samin kanssa myös pieni hepuli siinä alttarilla, kun vasta puhumaan opetteleva lapsi
huudahti yleisöstä kovaan ääneen: "KAK....KA!"

Hetken aikaa sai siinä keräillä itseään, mutta lopulta kai selvittiin ihan kunnialla.





Saimme sormuksetkin sormiin ja lopuksi Samin ystävä lauloi meille "Vuodet vieriä saa" -kappaleen.

 Pappi ei koskaan pyytänyt meitä suutelemaan, joten otimme ohjat omiin käsiimme
ja pussattiin ihan siinä lopussa yleisöä kohti kääntyessämme.




Luulin että pappi oli vain unohtanut mainita suutelusta, mutta hääryhmiä lukiessani tämä on kuulemma ihan yleistä sillä suudelma ei virallisesti kuulu vihkikaavaan. Kannattaa siis ehkä pyytää pappia mainitsemaan asiasta,
vaikkakin ihan hauska tilanne saatiin tuostakin aikaiseksi.




Poistumiskappaleeksi olimme valinneet Ghostin "He is" -kappaleen, joka on meidän molempien lempibiisejä.
Kävelimme käytävää pitkin ulos ja siitä kirkon sivulle piiloon, jossa fiilistelimme ehkä vähän turhankin kauan
kun pappi tuli vinkkaamaan että vieraat taitavat pihalla jo olla valmiina :D





Juoksimme riisi- ja saippuakuplasateen läpi kohti hääautoa
- Tässä vaiheessa kaikki jännitys tosiaankin oli poissa ja fiilis ihan mieletön!




Kiertelimme hääautolla hetken aikaa musiikit pauhaten ympäri Vammalan keskustaa,
kunnes olikin jo aika saapua juhlapaikalle ja aloittaa itse juhlat.